Sitten viimeisen kirjoitukseni tänne, olen saanut valmiiksi tärinästä ja sen vaikutuksista väitöskirjan sekä Vibsolas Oy on uudistanut liiketoimintaansa (kotisivu). Niin ja olen itse nykyisin toisen yrityksen toimitusjohtaja (W-Secure Oy). En ole kuitenkaan varsinaisesta tutkimusaiheestani luopunnut.
Väitöskirjani keskittyi tärinäaltistuksen aiheuttaman epämukavuuden tunteen syiden selvittämiseen ja vaikutusten ennustamiseen. Tutkimuksen aikana olen alkanut vähitellen ymmärtämään, miksi tärinän vaikutukset eivät ole avautuneet merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Suurin syy tähän on standardi (ISO 2631-1), joka on jo yli 20 vuotta sitten lukinnut tutkijoiden ajatusmaailman ja menetelmät, eikä antanut tilaa uusille ajatuksille. Lisäksi ymmärrän hyvin, miksi sadoista laboratoriotutkimuksista huolimatta meillä ei ole konkreettista menetelmää, jolla tärinälle altistumisesta johtuvien selkäsairauksien riski voidaan arvioida. Riskitekijät ja niiden vaikutukset ovat niin pitkäaikaisia ja niihin liittyvät useat muut tekijät aina tupakointia myöten, että yhden tekijän (tärinä) selvittäminen on käytännössä mahdotonta.
Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että tärinän terveysvaikutusten tutkiminen ei ole mielekästä. Tärkeämpää ja nopeammin vaikuttavampaa on tutkia miten tärinästä johtuvaa epämukavuutta voidaan vähentää ja saada ihmiset paremmin viihtymään liikkuvissa koneissa, kuten busseissa, junissa, lentokoneissa, ja niin edelleen. Ja sitä paitsi, jos tärinä on vähemmän epämukavaa, niin kyllä se todennäköisesti on myös vähemmän epäterveellistäkin.
Tutkimuksen tuloksena on syntynyt menetelmä ja laite, jolla ihmisen mielipide voidaan mitata yhdessä tärinän kanssa tärisevässä kohteessa. Menetelmä yhdistää usean ihmisen mielipiteen ja tärinän siten, että jatkossa voimme arvioida ihmisten mielipiteen pelkän tärinämittauksen perusteella. Tämä mahdollistaa nopeamman tavan testata erilaisia teknisiä ratkaisuja, joilla koneen tärinä ei haittaa niin paljon ihmisiä.
Taloudellisesta näkökulmasta matkustajien työtehokkuuden parantaminen esimerkiksi junassa, vähentämällä tärinän vaikutuksia, on vaikutuksiltaan nopeampi, kuin tärinäaltistuksen selkäsairauksien yleisyyden tutkiminen. Näin se vaan on. Valitettavasti emme ole sen pidemmällä tärinän terveysvaikutusten tutkimuksessa kuin silloin kuin viimeksi asiasta kirjoitin.
Ykä Marjanen
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
perjantai 14. marraskuuta 2008
Tärinän riskin arviointi käytännössä - osa 1
Lainsäädännön lähtökohta tärinälle altistumisen riskin arvioinnissa on työntekijä- ja päiväkohtainen arviointi. Kärjistettynä tämä tarkoittaa jatkuvaa tärinätasojen ja altistusajan seurantaa jokaisen työntekijän osalta, koska rajat eivät saisi ylittyä yhdenkään työntekijän osalta yhtenäkään työpäivänä. Käytännössä tämä ei ole järkevää, vaikkakin nykytekniikalla täysin mahdollista.
Riskin arvioinnin suurin ongelma on tärinän vaikutusten erottaminen muista tuki- ja liikuntaelinsairauksia aiheuttavista suureista, kuten nostot. Eli siis vastata kysymykseen: onko tärinästä aiheutuvat riskit todellisia ja suurempia kuin muista suureista johtuvat riskit? Lainsäädännön mukaisesti toiminta-arvon ylittävät työpäivät (kts http://www.tarinantorjunta.fi lisätietoa) ovat aina riski, mutta valitettavasti suurin osa työkoneita käyttävistä työntekijöistä tulee tämän arvon ylittämään vähintään silloin tällöin. Kysymys kuuluukin: kuinka monena päivänä toiminta-arvon voi työvuosien aikana ylittää ja onko merkitystä peräkkäisillä ylityksillä tai lepopäivillä?
Lainsäädännön ohjeistus ei suoraan anna työkaluja todelliselle riskin arvioimiselle, koska sen ilmoittavat rajat määrittävät vain työnantajan velvollisuudet sekä yhden päivän riskin. Se ei ota kantaa kuinka riski muuttuu eri altistepäivien ja lepopäivien yhteisvaikutuksesta.
Todellinen tärinän riskin arviointi tulisi perustua kolmeen näkökulmaan: 1) onko tärinä se suurin ongelma työpaikalla, 2) kuinka paljon työntekijällä ja työnantajalla on mahdollista vaikuttaa tärinätason tai altistusajan vähentämiseen ja 3) kuinka paljon tärinälle altistuminen vaihtelee työntekijä-, työtehtävä- tai työpäiväkohtaisesti. Lisäksi tulisi tarkastaa ennen merkittäviä toimenpiteitä onko selkä- ja niskakivut (kehotärinä) tai valkosormisuus sekä sormien tunnottomuus (käsitärinä) oikeasti työntekijöiden sairauspoissaolojen takana.
Näihin liittyen olemme kehittämässä työkalua, joka auttaa tärinän todellisten riskien selvittämisessä. Siitä lisää seuraavassa blogissa.
t.Ykä
Riskin arvioinnin suurin ongelma on tärinän vaikutusten erottaminen muista tuki- ja liikuntaelinsairauksia aiheuttavista suureista, kuten nostot. Eli siis vastata kysymykseen: onko tärinästä aiheutuvat riskit todellisia ja suurempia kuin muista suureista johtuvat riskit? Lainsäädännön mukaisesti toiminta-arvon ylittävät työpäivät (kts http://www.tarinantorjunta.fi lisätietoa) ovat aina riski, mutta valitettavasti suurin osa työkoneita käyttävistä työntekijöistä tulee tämän arvon ylittämään vähintään silloin tällöin. Kysymys kuuluukin: kuinka monena päivänä toiminta-arvon voi työvuosien aikana ylittää ja onko merkitystä peräkkäisillä ylityksillä tai lepopäivillä?
Lainsäädännön ohjeistus ei suoraan anna työkaluja todelliselle riskin arvioimiselle, koska sen ilmoittavat rajat määrittävät vain työnantajan velvollisuudet sekä yhden päivän riskin. Se ei ota kantaa kuinka riski muuttuu eri altistepäivien ja lepopäivien yhteisvaikutuksesta.
Todellinen tärinän riskin arviointi tulisi perustua kolmeen näkökulmaan: 1) onko tärinä se suurin ongelma työpaikalla, 2) kuinka paljon työntekijällä ja työnantajalla on mahdollista vaikuttaa tärinätason tai altistusajan vähentämiseen ja 3) kuinka paljon tärinälle altistuminen vaihtelee työntekijä-, työtehtävä- tai työpäiväkohtaisesti. Lisäksi tulisi tarkastaa ennen merkittäviä toimenpiteitä onko selkä- ja niskakivut (kehotärinä) tai valkosormisuus sekä sormien tunnottomuus (käsitärinä) oikeasti työntekijöiden sairauspoissaolojen takana.
Näihin liittyen olemme kehittämässä työkalua, joka auttaa tärinän todellisten riskien selvittämisessä. Siitä lisää seuraavassa blogissa.
t.Ykä
perjantai 4. tammikuuta 2008
Tärinän vaikutukset epämukavuuteen - osa 2
Epämukavuuden arviointiin on olemassa standardin mukainen menetelmä (kts ISO 2631-1 1997). Menetelmän mukaisesti eri paikoista tehtyjen kiihtyvyysmittausten perusteella voidaan arvioida kuinka "epämukava" tärinä on. Itse asiassa terveyden arviointi on vain yksinkertaistettu versio epämukavuuden arvioinnissa, sillä siinä riittää arviointiin vain kolmen kiihtyvyyssuunnaan tieto. Epämukavuuden arvioinnissa tulisi kiihtyvyys mitata istuimen lisäksi myös lattiasta ja selkänojasta, sekä lisäksi translaatiosuuntien (x, y ja z) lisäksi tulisi mitata myös rotaatiokiihtyvyydet (keinunta, nyökintä, jne). Menetelmän monimutkaisuuden johdosta sitä ei ole kirjallisuudessa usein käytetty, koska kaupallisia anturiratkaisuja ei ole kunnolla saatavissa.
Käytännössä epämukavuus siis selvitetään mittaamalla kiihtyvyydet istuvan ihmisen osalta lattiasta, istuimesta sekä selkänojasta. Tulokset taajuuspainotetaan ja yhdistetään yhdeksi luvuksi, joka kuvaa r.m.s.-arvo, jota voidaan vertailla. Ensisijaisesti käyttömukavuutta arvioidaan siis kiihtyvyysmittausten perusteella. Nykyisessä menetelmässä ei siis huomioida ihmisen eri ominaisuuksia tai kokemusta. Näin absoluuttista tuntumaa ei voida käytännössä arvioida. Kuitenkin olemme osoittaneet, että sukupuolesta, painosta ja pituudesta sekä iästä huolimatta kaikki henkilöt arvioivat tärinää samansuuntaisesti, eli suhteellisesti pystyimme yli 90% varmuudella ennustamaan vaikuttiko tärinän muutos positiivisesti vai negatiivisesti.
Tärinän lisäksi myös muut tekijät vaikuttavat käyttömukavuuteen ja -tuntumaan. Näitä ovat esim. melu, lämpötila, ergonomia, henkilön asenne, jne. Kun tärinän epämukavuutta arvioidaan, poistetaan lähtökohtaisesti muiden tekijöiden merkitys kaavasta. Tämä ei ole tietenkään oikea tilanne, jolloin tärinän vaikutukset yleensä vahvistuvat. Todellisuudessahan tilanne voi olla siten, että melun voimakkuudesta johtuen käyttäjä ei edes huomaa tärinää. Tärkeämpää on siis arvioida tärinän suhteellista vaikutusta muihin tekijöihin ja päätellä tärinän osuus käyttömukavuuden arvioinnista. Tähän olemme kehittämässä uutta menetelmää, jossa käyttömukavuutta arvioidaan todellisissa ympäristöissä reaaliaikaisesti.
Tärinästä johtuva epämukavuus ja käyttötuntuma voidaan näin käytännössä mitata, arvioida ja erottaa muista suureista. Vielä ei ole kuitenkaan olemassa yksinkertaistettua ohjeistusta arviointimenetelmästä. Olemme kuitenkin sellaista kehittämässä.
Käytännössä epämukavuus siis selvitetään mittaamalla kiihtyvyydet istuvan ihmisen osalta lattiasta, istuimesta sekä selkänojasta. Tulokset taajuuspainotetaan ja yhdistetään yhdeksi luvuksi, joka kuvaa r.m.s.-arvo, jota voidaan vertailla. Ensisijaisesti käyttömukavuutta arvioidaan siis kiihtyvyysmittausten perusteella. Nykyisessä menetelmässä ei siis huomioida ihmisen eri ominaisuuksia tai kokemusta. Näin absoluuttista tuntumaa ei voida käytännössä arvioida. Kuitenkin olemme osoittaneet, että sukupuolesta, painosta ja pituudesta sekä iästä huolimatta kaikki henkilöt arvioivat tärinää samansuuntaisesti, eli suhteellisesti pystyimme yli 90% varmuudella ennustamaan vaikuttiko tärinän muutos positiivisesti vai negatiivisesti.
Tärinän lisäksi myös muut tekijät vaikuttavat käyttömukavuuteen ja -tuntumaan. Näitä ovat esim. melu, lämpötila, ergonomia, henkilön asenne, jne. Kun tärinän epämukavuutta arvioidaan, poistetaan lähtökohtaisesti muiden tekijöiden merkitys kaavasta. Tämä ei ole tietenkään oikea tilanne, jolloin tärinän vaikutukset yleensä vahvistuvat. Todellisuudessahan tilanne voi olla siten, että melun voimakkuudesta johtuen käyttäjä ei edes huomaa tärinää. Tärkeämpää on siis arvioida tärinän suhteellista vaikutusta muihin tekijöihin ja päätellä tärinän osuus käyttömukavuuden arvioinnista. Tähän olemme kehittämässä uutta menetelmää, jossa käyttömukavuutta arvioidaan todellisissa ympäristöissä reaaliaikaisesti.
Tärinästä johtuva epämukavuus ja käyttötuntuma voidaan näin käytännössä mitata, arvioida ja erottaa muista suureista. Vielä ei ole kuitenkaan olemassa yksinkertaistettua ohjeistusta arviointimenetelmästä. Olemme kuitenkin sellaista kehittämässä.
Tärinän vaikutukset epämukavuuteen - osa 1
Tärinän vaikutukset ihmiseen voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: 1) terveys ja 2) epämukavuus. Terveyteen liittyviä asioita olen käsitellyt jo aiemmin ja siihen mm. lainsäädäntö ja standardi ottavat kantaa (lue "tärinän vaikutukset terveyteen" osat 1 ja 2). Vaikka terveyden vaikutukset ovat iso ongelma, varsinkin työelämässä, niin sen osuus tärinän vaikutuksista on n. 10 prosenttia (Suomessa tarkoittaa n. 110 000 henkilöä päivässä). Lopuille 90 prosentille tärinä aiheuttaa päivittäin epämukavuutta, joka ilmentyy pahoinvointina, työtehtävän vaikeutumisena, käyttömukavuuden heikentymisenä, väsymyksenä, ärtymyksenä, ja niin edelleen. Epämukavuus koskettaa kaikki ihmisiä, jotka liikkuvat jollain kulkuneuvolla, ei ainoastaan isojen työkoneiden käyttäjiä.
Epämukavuuden merkitys liittyy ihmisen kykyyn keskittyä sen hetkiseen asiaan. Jos istut bussissa, niin se voi liittyä lukemiseen tai kirjoittamiseen. Vastaavasti työskennellessäsi se voi liittyä työn laatuun (epätarkkuus). Pahimmillaan epämukavuus on niin suuri, että se aiheuttaa keskittymisen herpaantumisen ja onnettomuuden. Näin voi käydä esimerkiksi rekka- tai bussikuskeille, jotka tasaisen tärinän johdosta väsyvät.
Jokainen ihminen kokee tärinän erilaisena tilanteesta riippuen. Näin on vaikea määritellä absoluuttista numeroarvoa, jota lukemalla voidaan epämukavuuden aste selvittää. Epämukavuuden alaraja voidaan kuitenkin määritellä. Siihen sopii parhaiten seuraava määritelmä: "tärinä on epämukavaa, jos sen takia ihminen muuttaa käyttäytymistään". Näin epämukava tärinätaso on eri riippuen tilanteesta. Toisen lähtökohtana voidaan määritellä, että "tärinä ei ole koskaan mukavaa". Jos tunnistat siis tärinän läsnäolon (eng. perception), niin tärinällä on vaikutusta sinun käyttäytymiseesi (tärinä on aiheuttanut epämukavuutta).
Mitä epämukavuuden ymmärtämisestä sitten hyötyy? Tutkimusten tuloksena tiedetään että tietyt taajuudet aiheuttavat enemmän epämukavuutta kuin toiset. Samoin korkeampi tärinätaso lisää epämukavuutta. Siis vaikka absoluuttista epämukavuutta ei voidakaan yleisesti arvioida, niin suhteellista epämukavuutta voidaan. Käytännössä siis voidaan hyvin tarkastikin arvioida lisääntyikö epämukavuus edelliseen tilanteeseen nähden ja kuinka paljon. Jos tarpeeksi tarkasti rajataan ympäristö, niin voidaan myös arvioida absoluuttista epämukavuutta. Lisäksi tärinän vaikutusten suhdetta muihin tekijöihin, kuten meluun, voidaan arvioida ja ymmärtää.
Epämukavuuden ymmärtämisessä pilee suuri potentiaali. Ostotilanteessa yleisvaikutelmalla ja mukavuudella on suuri merkitys. Käyttötilanteessa vastaavasti mahdollisimman häiriötön ympäristö on suuri etu.
- Ykä Marjanen
Epämukavuuden merkitys liittyy ihmisen kykyyn keskittyä sen hetkiseen asiaan. Jos istut bussissa, niin se voi liittyä lukemiseen tai kirjoittamiseen. Vastaavasti työskennellessäsi se voi liittyä työn laatuun (epätarkkuus). Pahimmillaan epämukavuus on niin suuri, että se aiheuttaa keskittymisen herpaantumisen ja onnettomuuden. Näin voi käydä esimerkiksi rekka- tai bussikuskeille, jotka tasaisen tärinän johdosta väsyvät.
Jokainen ihminen kokee tärinän erilaisena tilanteesta riippuen. Näin on vaikea määritellä absoluuttista numeroarvoa, jota lukemalla voidaan epämukavuuden aste selvittää. Epämukavuuden alaraja voidaan kuitenkin määritellä. Siihen sopii parhaiten seuraava määritelmä: "tärinä on epämukavaa, jos sen takia ihminen muuttaa käyttäytymistään". Näin epämukava tärinätaso on eri riippuen tilanteesta. Toisen lähtökohtana voidaan määritellä, että "tärinä ei ole koskaan mukavaa". Jos tunnistat siis tärinän läsnäolon (eng. perception), niin tärinällä on vaikutusta sinun käyttäytymiseesi (tärinä on aiheuttanut epämukavuutta).
Mitä epämukavuuden ymmärtämisestä sitten hyötyy? Tutkimusten tuloksena tiedetään että tietyt taajuudet aiheuttavat enemmän epämukavuutta kuin toiset. Samoin korkeampi tärinätaso lisää epämukavuutta. Siis vaikka absoluuttista epämukavuutta ei voidakaan yleisesti arvioida, niin suhteellista epämukavuutta voidaan. Käytännössä siis voidaan hyvin tarkastikin arvioida lisääntyikö epämukavuus edelliseen tilanteeseen nähden ja kuinka paljon. Jos tarpeeksi tarkasti rajataan ympäristö, niin voidaan myös arvioida absoluuttista epämukavuutta. Lisäksi tärinän vaikutusten suhdetta muihin tekijöihin, kuten meluun, voidaan arvioida ja ymmärtää.
Epämukavuuden ymmärtämisessä pilee suuri potentiaali. Ostotilanteessa yleisvaikutelmalla ja mukavuudella on suuri merkitys. Käyttötilanteessa vastaavasti mahdollisimman häiriötön ympäristö on suuri etu.
- Ykä Marjanen
lauantai 15. joulukuuta 2007
Tärinän vaikutukset terveyteen - osa 2
Tärinöitä on mitattu useista koneista ja työympäristöistä useiden vuosikymmenien aikana. Kuitenkaan tietoa ei ole helposti saatavilla ja näin mittauksia joudutaan usein uudelleen suorittamaan, osaksi myös turhaan. Lisäksi yleiset tiedot eri tärinätasoista vaihtelevat jopa saman työkoneen osalta niin paljon, ettei niiden hyödyntäminen käytännössä nykyesitysmuodolla ole mahdollista.
Suurin ongelma tärinän mittauksissa ja tulosten esittämisessä on useiden muuttujien vaikutus tärinätasoihin. Työkoneen eri komponentit, kuten istuin, renkaat, ohjaamon vaimennus, kiinnitettävät työkalut ja muut ratkaisut muuttavat työkoneen vaimennusominaisuuksia. Tällöin ihmiseen voi kohdistua merkittävästi eritasoisia tärinöitä muuten samanlaisessa työympäristössä. Lisäksi muiden asioiden, kuten kuljettajan ajotavan, maaston, sääolojen, nopeuden, jne, vaikutusten takia on mahdotonta hyödyntää tuloksia suoraan.
Tärkeämpää, kuin lukuarvot, on informoida työkoneiden ja -ympäristöjen ominaisuuksista, jotka nostavat tai laskevat tärinätasoja nykytilanteesta. Esimerkiksi istuimella on hyvinkin suuri merkitys tärinätasoon. Käyttäjän on ymmärrettävä minkälainen istuin tai istuimen ominaisuus vähentää tärinää. Näin ei tarvitse välttämättä esittää absoluuttisia numeroarvoja tärinän suuruudesta ollenkaan, koska ne usein vain harhaanjohtavat (esimerkiksi niiden perusteella ei voi arvioida kahden koneen hyvyyttä suoraan).
Ohessa on oman kokemukseni myötä syntyneitä ohjeita.
Terveydelle vaarallinen tärinä
Terveyden näkökulmasta tärinä tarkoittaa heilahduksia ja matalaa värähtelyä. Tämän vuoksi esimerkiksi istuinta ei saa säätää liian löysälle, jolloin mukavalta tuntuva tärinä muuttuukin terveydelle vaaralliseksi. Usein liian kova istuin on parempi kuin pehmeä, varsinkin epätasaisessa maastossa. Pahimmat taajuudet tarkoittavat heilahdusta n. yhden tai kahden sekunnin jaksoissa. On tärkeää huomioida myös sivuttais- ja eteen-taaksesuunta. Pystysuunnan vaimennus on yleensä istuimissa hyvä, mutta vaakasuuntiin usein tärinää vahvistava. Useissa työkoneissa vaakasuunnat aiheuttavat suuremman terveysriskin kuin pystysuunta.
Lainsäädännön rajan ylittäminen
Suurin osa työkoneista ylittää lainsäädännön tärinäpäästön rajan. Näin ollen tärkeintä on tietää kuinka monta tuntia henkilö konetta käyttää. Alle neljän tunnin päivittäinen altistus mahdollistaa käytännössä melkein kaikkien työkoneiden turvallisen käytön, mutta sitä suurempi altistusaika jo rajoittaa käyttöä. Nyrkkisääntönä kannattaa pitää kahdeksan tunnin altistusta, jos se päivässä ylittyy on lainsäädänön rajan ylittäminen todennäköistä ja tärinä terveydelle vaarallista.
Nopeuden vaikutus tärinään
Hitaampi nopeus yleensä tarkoittaa vähemmän tärinää, mutta tärkeintä on löytää nopeus, jossa maaston muoto ei ala vahvistamaan tärinää. Kokeile hidastaa tai nopeuttaa ajoa ja miettiä vähenikö tärinä.
Työkoneet
Mitä isompi (ja painavampi) työkone on, niin sen tärinätaso on todennäköisesti pienempi kuin kevyemmällä koneella samassa työympäristössä. Huomioitavia seikkoja on, että koneen korkeus (käyttäjän istumakorkeus) vaikuttaa suoraan tärinän suuruuteen vaakasuunnissa. Näin korkeammissa työkoneissa tärinä on suurempi vaakasuuntiin. Pystysuunnan tärinään korkeudella ei ole suoraan vaikutusta.
Maaston vaikutus
Saman koneen tärinä muuttuu eri maastoissa merkittävästi. Eri koneet ovat optimoitu tiettyyn maastotyyppiin, joissa niiden vaimennusominaisuudet ovat parhaimmillaan. Karkeasti ottaen tärinä ei kasva merkittäväksi hyvin tasaisilla alustoilla, kuten asfaltilla. Asfaltilla myöskään nopeudella ei ole merkittävää vaikutusta, ellei tie ole hyvin epätasaista. Vastaavasti soratiellä tärinätasot jo kasvavat selvästi ja nopeudella on suuri vaikutus. Sitä epätasaisemmassa maastossa tärinä kasvaa eksponentiaalisesti, mutta tietenkin myös nopeus pienenee.
Toinen seikka eri maastojen vaikutuksissa tärinään on iskujen määrä. Tasaisissa maastoissa syntyy vähän iskumaista tärinää. Epätasaisessa maastossa iskujen määrä suhteessa muuhun tärinään kasvaa ja näin myös terveysvaikutukset. Iskumainen tärinä aiheuttaa todennäköisemmin terveysvaaran kuin tasainen tärinä.
Lisätietoja. Katso Tärinäntorjunta.fi-sivuilta linkkien alta "EU good practice guide".
Suurin ongelma tärinän mittauksissa ja tulosten esittämisessä on useiden muuttujien vaikutus tärinätasoihin. Työkoneen eri komponentit, kuten istuin, renkaat, ohjaamon vaimennus, kiinnitettävät työkalut ja muut ratkaisut muuttavat työkoneen vaimennusominaisuuksia. Tällöin ihmiseen voi kohdistua merkittävästi eritasoisia tärinöitä muuten samanlaisessa työympäristössä. Lisäksi muiden asioiden, kuten kuljettajan ajotavan, maaston, sääolojen, nopeuden, jne, vaikutusten takia on mahdotonta hyödyntää tuloksia suoraan.
Tärkeämpää, kuin lukuarvot, on informoida työkoneiden ja -ympäristöjen ominaisuuksista, jotka nostavat tai laskevat tärinätasoja nykytilanteesta. Esimerkiksi istuimella on hyvinkin suuri merkitys tärinätasoon. Käyttäjän on ymmärrettävä minkälainen istuin tai istuimen ominaisuus vähentää tärinää. Näin ei tarvitse välttämättä esittää absoluuttisia numeroarvoja tärinän suuruudesta ollenkaan, koska ne usein vain harhaanjohtavat (esimerkiksi niiden perusteella ei voi arvioida kahden koneen hyvyyttä suoraan).
Ohessa on oman kokemukseni myötä syntyneitä ohjeita.
Terveydelle vaarallinen tärinä
Terveyden näkökulmasta tärinä tarkoittaa heilahduksia ja matalaa värähtelyä. Tämän vuoksi esimerkiksi istuinta ei saa säätää liian löysälle, jolloin mukavalta tuntuva tärinä muuttuukin terveydelle vaaralliseksi. Usein liian kova istuin on parempi kuin pehmeä, varsinkin epätasaisessa maastossa. Pahimmat taajuudet tarkoittavat heilahdusta n. yhden tai kahden sekunnin jaksoissa. On tärkeää huomioida myös sivuttais- ja eteen-taaksesuunta. Pystysuunnan vaimennus on yleensä istuimissa hyvä, mutta vaakasuuntiin usein tärinää vahvistava. Useissa työkoneissa vaakasuunnat aiheuttavat suuremman terveysriskin kuin pystysuunta.
Lainsäädännön rajan ylittäminen
Suurin osa työkoneista ylittää lainsäädännön tärinäpäästön rajan. Näin ollen tärkeintä on tietää kuinka monta tuntia henkilö konetta käyttää. Alle neljän tunnin päivittäinen altistus mahdollistaa käytännössä melkein kaikkien työkoneiden turvallisen käytön, mutta sitä suurempi altistusaika jo rajoittaa käyttöä. Nyrkkisääntönä kannattaa pitää kahdeksan tunnin altistusta, jos se päivässä ylittyy on lainsäädänön rajan ylittäminen todennäköistä ja tärinä terveydelle vaarallista.
Nopeuden vaikutus tärinään
Hitaampi nopeus yleensä tarkoittaa vähemmän tärinää, mutta tärkeintä on löytää nopeus, jossa maaston muoto ei ala vahvistamaan tärinää. Kokeile hidastaa tai nopeuttaa ajoa ja miettiä vähenikö tärinä.
Työkoneet
Mitä isompi (ja painavampi) työkone on, niin sen tärinätaso on todennäköisesti pienempi kuin kevyemmällä koneella samassa työympäristössä. Huomioitavia seikkoja on, että koneen korkeus (käyttäjän istumakorkeus) vaikuttaa suoraan tärinän suuruuteen vaakasuunnissa. Näin korkeammissa työkoneissa tärinä on suurempi vaakasuuntiin. Pystysuunnan tärinään korkeudella ei ole suoraan vaikutusta.
Maaston vaikutus
Saman koneen tärinä muuttuu eri maastoissa merkittävästi. Eri koneet ovat optimoitu tiettyyn maastotyyppiin, joissa niiden vaimennusominaisuudet ovat parhaimmillaan. Karkeasti ottaen tärinä ei kasva merkittäväksi hyvin tasaisilla alustoilla, kuten asfaltilla. Asfaltilla myöskään nopeudella ei ole merkittävää vaikutusta, ellei tie ole hyvin epätasaista. Vastaavasti soratiellä tärinätasot jo kasvavat selvästi ja nopeudella on suuri vaikutus. Sitä epätasaisemmassa maastossa tärinä kasvaa eksponentiaalisesti, mutta tietenkin myös nopeus pienenee.
Toinen seikka eri maastojen vaikutuksissa tärinään on iskujen määrä. Tasaisissa maastoissa syntyy vähän iskumaista tärinää. Epätasaisessa maastossa iskujen määrä suhteessa muuhun tärinään kasvaa ja näin myös terveysvaikutukset. Iskumainen tärinä aiheuttaa todennäköisemmin terveysvaaran kuin tasainen tärinä.
Lisätietoja. Katso Tärinäntorjunta.fi-sivuilta linkkien alta "EU good practice guide".
lauantai 1. joulukuuta 2007
Tärinän vaikutukset terveyteen - osa 1
On oletettavaa, että usean vuosikymmenen tutkimus on varmasti johtanut joihinkin selkeisiin tuloksiin ja ymmärrykseen tärinän vaikutuksista käyttömukavuuteen, keskittymiseen sekä viime kädessä terveyteen. Kuitenkin eri tutkimusten tulokset ja artikkelit antavat hyvin ristiriitaisen kuvan tärinän vaikutuksista. Haluan käsitellä nyt muutamaa näistä ristiriitaisista tuloksista/väitteistä. Kommentit pohjautuvat omaan kokemukseeni, tutkimustuloksiin sekä keskusteluihin muiden asiantuntijoiden kanssa.
Tärinä aiheuttaa terveysongelmia
Vastaus lyhyesti: kyllä.
Pidempi selitys: Riippuen tärinän ominaisuuksista, altistumisen kestosta sekä muista haittatekijöistä, on tärinällä terveydellisiä vaikutuksia.
Tärinä vaikuttaa pääasiassa selkärankaan, kun ihminen altistuu tärinälle istuvassa asennossa. Selkäranka ei pysty merkittävästi vaimentamaan matalataajuista tärinää ja heilahteluita, joita esiintyy mm. työkoneissa, jolloin selkänikamiin kohdistuu voimia. Kun selkäranka on lisäksi epäedullisessa asennossa, kasvaa voimien vaikutus merkittävästi, joka voi johtaa akuuttiin tai krooniseen selkäkipuun.
Akuutti selkäkipu on helpommin tunnistettavissa ja siihen liittyvä tärinäaltistus on oltava merkittävä ja käytännössä hyvin iskumainen (tähän yleensä lisäksi liittyy epäedullinen asento tai esim. kylmyys). Jos kyseessä ei ole tapaturman tyyppinen tilanne, on todennäköistä että kipu häviää eikä palaa takaisin.
Vastaavasti tärinän vaikutus kroonisen selkäkivun syntyyn on vaikeampi tulkita. Ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä miten pitkäaikainen tärinäaltistus vaikuttaa selkärankaan. Lainsäädännön ja standardien lähtökohta on, että matalammalla tärinällä on yhtä suuri vaikutus kuin suuremmalla, jos sille altistuminen kestää pidempään. Tälle logiikalle ole kuitenkaan löytynyt selkeitä perusteluita. Silti kyselytutkimusten perusteella selkäkipujen määrä on tilastollisesti suurempi aloilla, joissa työntekijät altistuvat tärinälle päivittäin sekä tilanteissa, joissa altistumisaika on pidempi. Ongelmana kaikissa tuloksissa on ollut suuri määrä tuntemattomia tekijöitä, joiden merkitystä on ollut vaikea vertailla. Lisäksi epidemiologisista tutkimuksista on säännön mukaisesti puuttunut mittaustulokset, ja näin arviointi on siis perustunut vain kyselyyn.
Oma mielipiteeni on, että tärinälle altistumisella on vähintäänkin kaksitasoinen vaikutus. Ensinnäkin on selvää, että merkittävä tärinätaso, joka sisältää myös iskuja, aiheuttaa jo itsessään fyysistä kipua, joka esiintyy muutaman päivän sisällä tapahtumasta (tai jopa heti). Vastaavasti matala tärinätaso (alle lainsäädännön toiminta-arvon) voi lisätä jo syntynyttä selkävauriota tai -kipua ja lisäksi lisätä todennäköisyyttä epäedulliseen tilanteeseen muiden haittatekijöiden (mm. huono asento, kylmyys, heikko kunto, jne) yhteisvaikutuksessa. Matala tärinätaso ei siis yksinään aiheuta selkäkipua, vaikka sille altistuisi pitkäaikaisestikin. Näin ollen tärinän arviointiin tulisi käyttää vähintään kahta lähestymistapaa ja menetelmää, joiden suhteellista osuutta tulisi arvioida jokaisessa työympäristössä erikseen.
Tärinäaltistuksen riskin arvioimiseksi en näe muuta mahdollisuutta kuin suorittaa pitkäaikaisia, vähintään 2-3 viikkoa kestäviä mittauksia, joiden perusteella tärinätasot voidaan selvittää. Lisäksi mittauksia tulisi olla useista konetyypeistä ja eri työntekijöistä. Useat tulokset ovat osoittaneet, että muutaman tunnin ja/tai koneen mittauksilla ei tiedetä tärinätasojen vaihtelevuutta, jolloin arvioinnilta häviää todellisuuspohja. Tärinätasojen vaihtelevuus eri työntekijöillä, työympäristöissä ja työkoneissa on tärkein asia, jonka perusteella riskiä voidaan paremmin arvioida.
lisää aiheesta:
Tärinäntorjunta.fi-linkit
Tärinä aiheuttaa terveysongelmia
Vastaus lyhyesti: kyllä.
Pidempi selitys: Riippuen tärinän ominaisuuksista, altistumisen kestosta sekä muista haittatekijöistä, on tärinällä terveydellisiä vaikutuksia.
Tärinä vaikuttaa pääasiassa selkärankaan, kun ihminen altistuu tärinälle istuvassa asennossa. Selkäranka ei pysty merkittävästi vaimentamaan matalataajuista tärinää ja heilahteluita, joita esiintyy mm. työkoneissa, jolloin selkänikamiin kohdistuu voimia. Kun selkäranka on lisäksi epäedullisessa asennossa, kasvaa voimien vaikutus merkittävästi, joka voi johtaa akuuttiin tai krooniseen selkäkipuun.
Akuutti selkäkipu on helpommin tunnistettavissa ja siihen liittyvä tärinäaltistus on oltava merkittävä ja käytännössä hyvin iskumainen (tähän yleensä lisäksi liittyy epäedullinen asento tai esim. kylmyys). Jos kyseessä ei ole tapaturman tyyppinen tilanne, on todennäköistä että kipu häviää eikä palaa takaisin.
Vastaavasti tärinän vaikutus kroonisen selkäkivun syntyyn on vaikeampi tulkita. Ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä miten pitkäaikainen tärinäaltistus vaikuttaa selkärankaan. Lainsäädännön ja standardien lähtökohta on, että matalammalla tärinällä on yhtä suuri vaikutus kuin suuremmalla, jos sille altistuminen kestää pidempään. Tälle logiikalle ole kuitenkaan löytynyt selkeitä perusteluita. Silti kyselytutkimusten perusteella selkäkipujen määrä on tilastollisesti suurempi aloilla, joissa työntekijät altistuvat tärinälle päivittäin sekä tilanteissa, joissa altistumisaika on pidempi. Ongelmana kaikissa tuloksissa on ollut suuri määrä tuntemattomia tekijöitä, joiden merkitystä on ollut vaikea vertailla. Lisäksi epidemiologisista tutkimuksista on säännön mukaisesti puuttunut mittaustulokset, ja näin arviointi on siis perustunut vain kyselyyn.
Oma mielipiteeni on, että tärinälle altistumisella on vähintäänkin kaksitasoinen vaikutus. Ensinnäkin on selvää, että merkittävä tärinätaso, joka sisältää myös iskuja, aiheuttaa jo itsessään fyysistä kipua, joka esiintyy muutaman päivän sisällä tapahtumasta (tai jopa heti). Vastaavasti matala tärinätaso (alle lainsäädännön toiminta-arvon) voi lisätä jo syntynyttä selkävauriota tai -kipua ja lisäksi lisätä todennäköisyyttä epäedulliseen tilanteeseen muiden haittatekijöiden (mm. huono asento, kylmyys, heikko kunto, jne) yhteisvaikutuksessa. Matala tärinätaso ei siis yksinään aiheuta selkäkipua, vaikka sille altistuisi pitkäaikaisestikin. Näin ollen tärinän arviointiin tulisi käyttää vähintään kahta lähestymistapaa ja menetelmää, joiden suhteellista osuutta tulisi arvioida jokaisessa työympäristössä erikseen.
Tärinäaltistuksen riskin arvioimiseksi en näe muuta mahdollisuutta kuin suorittaa pitkäaikaisia, vähintään 2-3 viikkoa kestäviä mittauksia, joiden perusteella tärinätasot voidaan selvittää. Lisäksi mittauksia tulisi olla useista konetyypeistä ja eri työntekijöistä. Useat tulokset ovat osoittaneet, että muutaman tunnin ja/tai koneen mittauksilla ei tiedetä tärinätasojen vaihtelevuutta, jolloin arvioinnilta häviää todellisuuspohja. Tärinätasojen vaihtelevuus eri työntekijöillä, työympäristöissä ja työkoneissa on tärkein asia, jonka perusteella riskiä voidaan paremmin arvioida.
lisää aiheesta:
Tärinäntorjunta.fi-linkit
Kehotärinä-blogi on avattu
Hei kaikille,
usean vuoden ajan tärinän ihmiseen kohdistuvia vaikutuksia tutkineena ja mittaus- sekä analysointimenetelmiä kehittäneenä huomasin, että suurin ongelma on saada välitettyä tietoa tutkimusmaailmasta käytännön elämään selkeästi. Vaikka tärinän vaikutuksia on tutkittu jo yli 40 vuotta systemaattisesti, ei suurin osa tiedosta ole päätynyt käyttöön. Suurin osa tutkimuksesta on ollut myös hyvin epäkäytännöllistä, joka ei ole johtanut selviin käytännön ohjeisiin, joita konevalmistajat, työnantajat tai työntekijät olisivat voineet käyttää.
Tämän blogin tarkoituksena on tuoda mahdollisimman tiivistetysti kaikki käytännönläheinen tieto tärinän vaikutuksista ja sen vähentämisestä käytännössä. Pyrin sisällyttämään myös sen yleisen mielipiteen, joka tutkimus- ja kehitysmaailmassa kulloinkin on tärinän todellisista vaikutuksista sekä uutisoimaan uusista menetelmistä ja työkaluista. En edes yritäkään olla täysin objektiivinen, koska haluan tuoda oman mielipiteeni esille. Muistutan myös, että olen Vibsolas Oy:n palveluksessa, joka osaltaan vaikuttaa kirjoittamiseeni.
Kuitenkin tavoitteeni on pyrkiä viestiä eteenpäin tärinän vaikutuksista ja mitä niille voidaan käytännössä tehdä riippumatta siitä ostaako kukaan yritykseni palveluita. Tärinän vaikutuksia helposti aliarvioidaan ja vähätellään, koska niiden todellista arvoa ei tiedetä. Vaikka ymmärränkin, että tärinä on vain yksi useista ongelmista työterveyden kentällä, muistutan että fysikaaliset tekijät, joista tärinä ja melu ovat suurimmat ongelmat, aiheuttavat merkittävän osan kroonisista työterveysongelmista.
Ykä Marjanen
usean vuoden ajan tärinän ihmiseen kohdistuvia vaikutuksia tutkineena ja mittaus- sekä analysointimenetelmiä kehittäneenä huomasin, että suurin ongelma on saada välitettyä tietoa tutkimusmaailmasta käytännön elämään selkeästi. Vaikka tärinän vaikutuksia on tutkittu jo yli 40 vuotta systemaattisesti, ei suurin osa tiedosta ole päätynyt käyttöön. Suurin osa tutkimuksesta on ollut myös hyvin epäkäytännöllistä, joka ei ole johtanut selviin käytännön ohjeisiin, joita konevalmistajat, työnantajat tai työntekijät olisivat voineet käyttää.
Tämän blogin tarkoituksena on tuoda mahdollisimman tiivistetysti kaikki käytännönläheinen tieto tärinän vaikutuksista ja sen vähentämisestä käytännössä. Pyrin sisällyttämään myös sen yleisen mielipiteen, joka tutkimus- ja kehitysmaailmassa kulloinkin on tärinän todellisista vaikutuksista sekä uutisoimaan uusista menetelmistä ja työkaluista. En edes yritäkään olla täysin objektiivinen, koska haluan tuoda oman mielipiteeni esille. Muistutan myös, että olen Vibsolas Oy:n palveluksessa, joka osaltaan vaikuttaa kirjoittamiseeni.
Kuitenkin tavoitteeni on pyrkiä viestiä eteenpäin tärinän vaikutuksista ja mitä niille voidaan käytännössä tehdä riippumatta siitä ostaako kukaan yritykseni palveluita. Tärinän vaikutuksia helposti aliarvioidaan ja vähätellään, koska niiden todellista arvoa ei tiedetä. Vaikka ymmärränkin, että tärinä on vain yksi useista ongelmista työterveyden kentällä, muistutan että fysikaaliset tekijät, joista tärinä ja melu ovat suurimmat ongelmat, aiheuttavat merkittävän osan kroonisista työterveysongelmista.
Ykä Marjanen
Tilaa:
Kommentit (Atom)
