On oletettavaa, että usean vuosikymmenen tutkimus on varmasti johtanut joihinkin selkeisiin tuloksiin ja ymmärrykseen tärinän vaikutuksista käyttömukavuuteen, keskittymiseen sekä viime kädessä terveyteen. Kuitenkin eri tutkimusten tulokset ja artikkelit antavat hyvin ristiriitaisen kuvan tärinän vaikutuksista. Haluan käsitellä nyt muutamaa näistä ristiriitaisista tuloksista/väitteistä. Kommentit pohjautuvat omaan kokemukseeni, tutkimustuloksiin sekä keskusteluihin muiden asiantuntijoiden kanssa.
Tärinä aiheuttaa terveysongelmia
Vastaus lyhyesti: kyllä.
Pidempi selitys: Riippuen tärinän ominaisuuksista, altistumisen kestosta sekä muista haittatekijöistä, on tärinällä terveydellisiä vaikutuksia.
Tärinä vaikuttaa pääasiassa selkärankaan, kun ihminen altistuu tärinälle istuvassa asennossa. Selkäranka ei pysty merkittävästi vaimentamaan matalataajuista tärinää ja heilahteluita, joita esiintyy mm. työkoneissa, jolloin selkänikamiin kohdistuu voimia. Kun selkäranka on lisäksi epäedullisessa asennossa, kasvaa voimien vaikutus merkittävästi, joka voi johtaa akuuttiin tai krooniseen selkäkipuun.
Akuutti selkäkipu on helpommin tunnistettavissa ja siihen liittyvä tärinäaltistus on oltava merkittävä ja käytännössä hyvin iskumainen (tähän yleensä lisäksi liittyy epäedullinen asento tai esim. kylmyys). Jos kyseessä ei ole tapaturman tyyppinen tilanne, on todennäköistä että kipu häviää eikä palaa takaisin.
Vastaavasti tärinän vaikutus kroonisen selkäkivun syntyyn on vaikeampi tulkita. Ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä miten pitkäaikainen tärinäaltistus vaikuttaa selkärankaan. Lainsäädännön ja standardien lähtökohta on, että matalammalla tärinällä on yhtä suuri vaikutus kuin suuremmalla, jos sille altistuminen kestää pidempään. Tälle logiikalle ole kuitenkaan löytynyt selkeitä perusteluita. Silti kyselytutkimusten perusteella selkäkipujen määrä on tilastollisesti suurempi aloilla, joissa työntekijät altistuvat tärinälle päivittäin sekä tilanteissa, joissa altistumisaika on pidempi. Ongelmana kaikissa tuloksissa on ollut suuri määrä tuntemattomia tekijöitä, joiden merkitystä on ollut vaikea vertailla. Lisäksi epidemiologisista tutkimuksista on säännön mukaisesti puuttunut mittaustulokset, ja näin arviointi on siis perustunut vain kyselyyn.
Oma mielipiteeni on, että tärinälle altistumisella on vähintäänkin kaksitasoinen vaikutus. Ensinnäkin on selvää, että merkittävä tärinätaso, joka sisältää myös iskuja, aiheuttaa jo itsessään fyysistä kipua, joka esiintyy muutaman päivän sisällä tapahtumasta (tai jopa heti). Vastaavasti matala tärinätaso (alle lainsäädännön toiminta-arvon) voi lisätä jo syntynyttä selkävauriota tai -kipua ja lisäksi lisätä todennäköisyyttä epäedulliseen tilanteeseen muiden haittatekijöiden (mm. huono asento, kylmyys, heikko kunto, jne) yhteisvaikutuksessa. Matala tärinätaso ei siis yksinään aiheuta selkäkipua, vaikka sille altistuisi pitkäaikaisestikin. Näin ollen tärinän arviointiin tulisi käyttää vähintään kahta lähestymistapaa ja menetelmää, joiden suhteellista osuutta tulisi arvioida jokaisessa työympäristössä erikseen.
Tärinäaltistuksen riskin arvioimiseksi en näe muuta mahdollisuutta kuin suorittaa pitkäaikaisia, vähintään 2-3 viikkoa kestäviä mittauksia, joiden perusteella tärinätasot voidaan selvittää. Lisäksi mittauksia tulisi olla useista konetyypeistä ja eri työntekijöistä. Useat tulokset ovat osoittaneet, että muutaman tunnin ja/tai koneen mittauksilla ei tiedetä tärinätasojen vaihtelevuutta, jolloin arvioinnilta häviää todellisuuspohja. Tärinätasojen vaihtelevuus eri työntekijöillä, työympäristöissä ja työkoneissa on tärkein asia, jonka perusteella riskiä voidaan paremmin arvioida.
lisää aiheesta:
Tärinäntorjunta.fi-linkit
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti