Tärinän vaikutukset epämukavuuteen - osa 2

Epämukavuuden arviointiin on olemassa standardin mukainen menetelmä (kts ISO 2631-1 1997). Menetelmän mukaisesti eri paikoista tehtyjen kiihtyvyysmittausten perusteella voidaan arvioida kuinka "epämukava" tärinä on. Itse asiassa terveyden arviointi on vain yksinkertaistettu versio epämukavuuden arvioinnissa, sillä siinä riittää arviointiin vain kolmen kiihtyvyyssuunnaan tieto. Epämukavuuden arvioinnissa tulisi kiihtyvyys mitata istuimen lisäksi myös lattiasta ja selkänojasta, sekä lisäksi translaatiosuuntien (x, y ja z) lisäksi tulisi mitata myös rotaatiokiihtyvyydet (keinunta, nyökintä, jne). Menetelmän monimutkaisuuden johdosta sitä ei ole kirjallisuudessa usein käytetty, koska kaupallisia anturiratkaisuja ei ole kunnolla saatavissa.

Käytännössä epämukavuus siis selvitetään mittaamalla kiihtyvyydet istuvan ihmisen osalta lattiasta, istuimesta sekä selkänojasta. Tulokset taajuuspainotetaan ja yhdistetään yhdeksi luvuksi, joka kuvaa r.m.s.-arvo, jota voidaan vertailla. Ensisijaisesti käyttömukavuutta arvioidaan siis kiihtyvyysmittausten perusteella. Nykyisessä menetelmässä ei siis huomioida ihmisen eri ominaisuuksia tai kokemusta. Näin absoluuttista tuntumaa ei voida käytännössä arvioida. Kuitenkin olemme osoittaneet, että sukupuolesta, painosta ja pituudesta sekä iästä huolimatta kaikki henkilöt arvioivat tärinää samansuuntaisesti, eli suhteellisesti pystyimme yli 90% varmuudella ennustamaan vaikuttiko tärinän muutos positiivisesti vai negatiivisesti.

Tärinän lisäksi myös muut tekijät vaikuttavat käyttömukavuuteen ja -tuntumaan. Näitä ovat esim. melu, lämpötila, ergonomia, henkilön asenne, jne. Kun tärinän epämukavuutta arvioidaan, poistetaan lähtökohtaisesti muiden tekijöiden merkitys kaavasta. Tämä ei ole tietenkään oikea tilanne, jolloin tärinän vaikutukset yleensä vahvistuvat. Todellisuudessahan tilanne voi olla siten, että melun voimakkuudesta johtuen käyttäjä ei edes huomaa tärinää. Tärkeämpää on siis arvioida tärinän suhteellista vaikutusta muihin tekijöihin ja päätellä tärinän osuus käyttömukavuuden arvioinnista. Tähän olemme kehittämässä uutta menetelmää, jossa käyttömukavuutta arvioidaan todellisissa ympäristöissä reaaliaikaisesti.

Tärinästä johtuva epämukavuus ja käyttötuntuma voidaan näin käytännössä mitata, arvioida ja erottaa muista suureista. Vielä ei ole kuitenkaan olemassa yksinkertaistettua ohjeistusta arviointimenetelmästä. Olemme kuitenkin sellaista kehittämässä.