Tärinöitä on mitattu useista koneista ja työympäristöistä useiden vuosikymmenien aikana. Kuitenkaan tietoa ei ole helposti saatavilla ja näin mittauksia joudutaan usein uudelleen suorittamaan, osaksi myös turhaan. Lisäksi yleiset tiedot eri tärinätasoista vaihtelevat jopa saman työkoneen osalta niin paljon, ettei niiden hyödyntäminen käytännössä nykyesitysmuodolla ole mahdollista.
Suurin ongelma tärinän mittauksissa ja tulosten esittämisessä on useiden muuttujien vaikutus tärinätasoihin. Työkoneen eri komponentit, kuten istuin, renkaat, ohjaamon vaimennus, kiinnitettävät työkalut ja muut ratkaisut muuttavat työkoneen vaimennusominaisuuksia. Tällöin ihmiseen voi kohdistua merkittävästi eritasoisia tärinöitä muuten samanlaisessa työympäristössä. Lisäksi muiden asioiden, kuten kuljettajan ajotavan, maaston, sääolojen, nopeuden, jne, vaikutusten takia on mahdotonta hyödyntää tuloksia suoraan.
Tärkeämpää, kuin lukuarvot, on informoida työkoneiden ja -ympäristöjen ominaisuuksista, jotka nostavat tai laskevat tärinätasoja nykytilanteesta. Esimerkiksi istuimella on hyvinkin suuri merkitys tärinätasoon. Käyttäjän on ymmärrettävä minkälainen istuin tai istuimen ominaisuus vähentää tärinää. Näin ei tarvitse välttämättä esittää absoluuttisia numeroarvoja tärinän suuruudesta ollenkaan, koska ne usein vain harhaanjohtavat (esimerkiksi niiden perusteella ei voi arvioida kahden koneen hyvyyttä suoraan).
Ohessa on oman kokemukseni myötä syntyneitä ohjeita.
Terveydelle vaarallinen tärinä
Terveyden näkökulmasta tärinä tarkoittaa heilahduksia ja matalaa värähtelyä. Tämän vuoksi esimerkiksi istuinta ei saa säätää liian löysälle, jolloin mukavalta tuntuva tärinä muuttuukin terveydelle vaaralliseksi. Usein liian kova istuin on parempi kuin pehmeä, varsinkin epätasaisessa maastossa. Pahimmat taajuudet tarkoittavat heilahdusta n. yhden tai kahden sekunnin jaksoissa. On tärkeää huomioida myös sivuttais- ja eteen-taaksesuunta. Pystysuunnan vaimennus on yleensä istuimissa hyvä, mutta vaakasuuntiin usein tärinää vahvistava. Useissa työkoneissa vaakasuunnat aiheuttavat suuremman terveysriskin kuin pystysuunta.
Lainsäädännön rajan ylittäminen
Suurin osa työkoneista ylittää lainsäädännön tärinäpäästön rajan. Näin ollen tärkeintä on tietää kuinka monta tuntia henkilö konetta käyttää. Alle neljän tunnin päivittäinen altistus mahdollistaa käytännössä melkein kaikkien työkoneiden turvallisen käytön, mutta sitä suurempi altistusaika jo rajoittaa käyttöä. Nyrkkisääntönä kannattaa pitää kahdeksan tunnin altistusta, jos se päivässä ylittyy on lainsäädänön rajan ylittäminen todennäköistä ja tärinä terveydelle vaarallista.
Nopeuden vaikutus tärinään
Hitaampi nopeus yleensä tarkoittaa vähemmän tärinää, mutta tärkeintä on löytää nopeus, jossa maaston muoto ei ala vahvistamaan tärinää. Kokeile hidastaa tai nopeuttaa ajoa ja miettiä vähenikö tärinä.
Työkoneet
Mitä isompi (ja painavampi) työkone on, niin sen tärinätaso on todennäköisesti pienempi kuin kevyemmällä koneella samassa työympäristössä. Huomioitavia seikkoja on, että koneen korkeus (käyttäjän istumakorkeus) vaikuttaa suoraan tärinän suuruuteen vaakasuunnissa. Näin korkeammissa työkoneissa tärinä on suurempi vaakasuuntiin. Pystysuunnan tärinään korkeudella ei ole suoraan vaikutusta.
Maaston vaikutus
Saman koneen tärinä muuttuu eri maastoissa merkittävästi. Eri koneet ovat optimoitu tiettyyn maastotyyppiin, joissa niiden vaimennusominaisuudet ovat parhaimmillaan. Karkeasti ottaen tärinä ei kasva merkittäväksi hyvin tasaisilla alustoilla, kuten asfaltilla. Asfaltilla myöskään nopeudella ei ole merkittävää vaikutusta, ellei tie ole hyvin epätasaista. Vastaavasti soratiellä tärinätasot jo kasvavat selvästi ja nopeudella on suuri vaikutus. Sitä epätasaisemmassa maastossa tärinä kasvaa eksponentiaalisesti, mutta tietenkin myös nopeus pienenee.
Toinen seikka eri maastojen vaikutuksissa tärinään on iskujen määrä. Tasaisissa maastoissa syntyy vähän iskumaista tärinää. Epätasaisessa maastossa iskujen määrä suhteessa muuhun tärinään kasvaa ja näin myös terveysvaikutukset. Iskumainen tärinä aiheuttaa todennäköisemmin terveysvaaran kuin tasainen tärinä.
Lisätietoja. Katso Tärinäntorjunta.fi-sivuilta linkkien alta "EU good practice guide".
lauantai 15. joulukuuta 2007
lauantai 1. joulukuuta 2007
Tärinän vaikutukset terveyteen - osa 1
On oletettavaa, että usean vuosikymmenen tutkimus on varmasti johtanut joihinkin selkeisiin tuloksiin ja ymmärrykseen tärinän vaikutuksista käyttömukavuuteen, keskittymiseen sekä viime kädessä terveyteen. Kuitenkin eri tutkimusten tulokset ja artikkelit antavat hyvin ristiriitaisen kuvan tärinän vaikutuksista. Haluan käsitellä nyt muutamaa näistä ristiriitaisista tuloksista/väitteistä. Kommentit pohjautuvat omaan kokemukseeni, tutkimustuloksiin sekä keskusteluihin muiden asiantuntijoiden kanssa.
Tärinä aiheuttaa terveysongelmia
Vastaus lyhyesti: kyllä.
Pidempi selitys: Riippuen tärinän ominaisuuksista, altistumisen kestosta sekä muista haittatekijöistä, on tärinällä terveydellisiä vaikutuksia.
Tärinä vaikuttaa pääasiassa selkärankaan, kun ihminen altistuu tärinälle istuvassa asennossa. Selkäranka ei pysty merkittävästi vaimentamaan matalataajuista tärinää ja heilahteluita, joita esiintyy mm. työkoneissa, jolloin selkänikamiin kohdistuu voimia. Kun selkäranka on lisäksi epäedullisessa asennossa, kasvaa voimien vaikutus merkittävästi, joka voi johtaa akuuttiin tai krooniseen selkäkipuun.
Akuutti selkäkipu on helpommin tunnistettavissa ja siihen liittyvä tärinäaltistus on oltava merkittävä ja käytännössä hyvin iskumainen (tähän yleensä lisäksi liittyy epäedullinen asento tai esim. kylmyys). Jos kyseessä ei ole tapaturman tyyppinen tilanne, on todennäköistä että kipu häviää eikä palaa takaisin.
Vastaavasti tärinän vaikutus kroonisen selkäkivun syntyyn on vaikeampi tulkita. Ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä miten pitkäaikainen tärinäaltistus vaikuttaa selkärankaan. Lainsäädännön ja standardien lähtökohta on, että matalammalla tärinällä on yhtä suuri vaikutus kuin suuremmalla, jos sille altistuminen kestää pidempään. Tälle logiikalle ole kuitenkaan löytynyt selkeitä perusteluita. Silti kyselytutkimusten perusteella selkäkipujen määrä on tilastollisesti suurempi aloilla, joissa työntekijät altistuvat tärinälle päivittäin sekä tilanteissa, joissa altistumisaika on pidempi. Ongelmana kaikissa tuloksissa on ollut suuri määrä tuntemattomia tekijöitä, joiden merkitystä on ollut vaikea vertailla. Lisäksi epidemiologisista tutkimuksista on säännön mukaisesti puuttunut mittaustulokset, ja näin arviointi on siis perustunut vain kyselyyn.
Oma mielipiteeni on, että tärinälle altistumisella on vähintäänkin kaksitasoinen vaikutus. Ensinnäkin on selvää, että merkittävä tärinätaso, joka sisältää myös iskuja, aiheuttaa jo itsessään fyysistä kipua, joka esiintyy muutaman päivän sisällä tapahtumasta (tai jopa heti). Vastaavasti matala tärinätaso (alle lainsäädännön toiminta-arvon) voi lisätä jo syntynyttä selkävauriota tai -kipua ja lisäksi lisätä todennäköisyyttä epäedulliseen tilanteeseen muiden haittatekijöiden (mm. huono asento, kylmyys, heikko kunto, jne) yhteisvaikutuksessa. Matala tärinätaso ei siis yksinään aiheuta selkäkipua, vaikka sille altistuisi pitkäaikaisestikin. Näin ollen tärinän arviointiin tulisi käyttää vähintään kahta lähestymistapaa ja menetelmää, joiden suhteellista osuutta tulisi arvioida jokaisessa työympäristössä erikseen.
Tärinäaltistuksen riskin arvioimiseksi en näe muuta mahdollisuutta kuin suorittaa pitkäaikaisia, vähintään 2-3 viikkoa kestäviä mittauksia, joiden perusteella tärinätasot voidaan selvittää. Lisäksi mittauksia tulisi olla useista konetyypeistä ja eri työntekijöistä. Useat tulokset ovat osoittaneet, että muutaman tunnin ja/tai koneen mittauksilla ei tiedetä tärinätasojen vaihtelevuutta, jolloin arvioinnilta häviää todellisuuspohja. Tärinätasojen vaihtelevuus eri työntekijöillä, työympäristöissä ja työkoneissa on tärkein asia, jonka perusteella riskiä voidaan paremmin arvioida.
lisää aiheesta:
Tärinäntorjunta.fi-linkit
Tärinä aiheuttaa terveysongelmia
Vastaus lyhyesti: kyllä.
Pidempi selitys: Riippuen tärinän ominaisuuksista, altistumisen kestosta sekä muista haittatekijöistä, on tärinällä terveydellisiä vaikutuksia.
Tärinä vaikuttaa pääasiassa selkärankaan, kun ihminen altistuu tärinälle istuvassa asennossa. Selkäranka ei pysty merkittävästi vaimentamaan matalataajuista tärinää ja heilahteluita, joita esiintyy mm. työkoneissa, jolloin selkänikamiin kohdistuu voimia. Kun selkäranka on lisäksi epäedullisessa asennossa, kasvaa voimien vaikutus merkittävästi, joka voi johtaa akuuttiin tai krooniseen selkäkipuun.
Akuutti selkäkipu on helpommin tunnistettavissa ja siihen liittyvä tärinäaltistus on oltava merkittävä ja käytännössä hyvin iskumainen (tähän yleensä lisäksi liittyy epäedullinen asento tai esim. kylmyys). Jos kyseessä ei ole tapaturman tyyppinen tilanne, on todennäköistä että kipu häviää eikä palaa takaisin.
Vastaavasti tärinän vaikutus kroonisen selkäkivun syntyyn on vaikeampi tulkita. Ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä miten pitkäaikainen tärinäaltistus vaikuttaa selkärankaan. Lainsäädännön ja standardien lähtökohta on, että matalammalla tärinällä on yhtä suuri vaikutus kuin suuremmalla, jos sille altistuminen kestää pidempään. Tälle logiikalle ole kuitenkaan löytynyt selkeitä perusteluita. Silti kyselytutkimusten perusteella selkäkipujen määrä on tilastollisesti suurempi aloilla, joissa työntekijät altistuvat tärinälle päivittäin sekä tilanteissa, joissa altistumisaika on pidempi. Ongelmana kaikissa tuloksissa on ollut suuri määrä tuntemattomia tekijöitä, joiden merkitystä on ollut vaikea vertailla. Lisäksi epidemiologisista tutkimuksista on säännön mukaisesti puuttunut mittaustulokset, ja näin arviointi on siis perustunut vain kyselyyn.
Oma mielipiteeni on, että tärinälle altistumisella on vähintäänkin kaksitasoinen vaikutus. Ensinnäkin on selvää, että merkittävä tärinätaso, joka sisältää myös iskuja, aiheuttaa jo itsessään fyysistä kipua, joka esiintyy muutaman päivän sisällä tapahtumasta (tai jopa heti). Vastaavasti matala tärinätaso (alle lainsäädännön toiminta-arvon) voi lisätä jo syntynyttä selkävauriota tai -kipua ja lisäksi lisätä todennäköisyyttä epäedulliseen tilanteeseen muiden haittatekijöiden (mm. huono asento, kylmyys, heikko kunto, jne) yhteisvaikutuksessa. Matala tärinätaso ei siis yksinään aiheuta selkäkipua, vaikka sille altistuisi pitkäaikaisestikin. Näin ollen tärinän arviointiin tulisi käyttää vähintään kahta lähestymistapaa ja menetelmää, joiden suhteellista osuutta tulisi arvioida jokaisessa työympäristössä erikseen.
Tärinäaltistuksen riskin arvioimiseksi en näe muuta mahdollisuutta kuin suorittaa pitkäaikaisia, vähintään 2-3 viikkoa kestäviä mittauksia, joiden perusteella tärinätasot voidaan selvittää. Lisäksi mittauksia tulisi olla useista konetyypeistä ja eri työntekijöistä. Useat tulokset ovat osoittaneet, että muutaman tunnin ja/tai koneen mittauksilla ei tiedetä tärinätasojen vaihtelevuutta, jolloin arvioinnilta häviää todellisuuspohja. Tärinätasojen vaihtelevuus eri työntekijöillä, työympäristöissä ja työkoneissa on tärkein asia, jonka perusteella riskiä voidaan paremmin arvioida.
lisää aiheesta:
Tärinäntorjunta.fi-linkit
Kehotärinä-blogi on avattu
Hei kaikille,
usean vuoden ajan tärinän ihmiseen kohdistuvia vaikutuksia tutkineena ja mittaus- sekä analysointimenetelmiä kehittäneenä huomasin, että suurin ongelma on saada välitettyä tietoa tutkimusmaailmasta käytännön elämään selkeästi. Vaikka tärinän vaikutuksia on tutkittu jo yli 40 vuotta systemaattisesti, ei suurin osa tiedosta ole päätynyt käyttöön. Suurin osa tutkimuksesta on ollut myös hyvin epäkäytännöllistä, joka ei ole johtanut selviin käytännön ohjeisiin, joita konevalmistajat, työnantajat tai työntekijät olisivat voineet käyttää.
Tämän blogin tarkoituksena on tuoda mahdollisimman tiivistetysti kaikki käytännönläheinen tieto tärinän vaikutuksista ja sen vähentämisestä käytännössä. Pyrin sisällyttämään myös sen yleisen mielipiteen, joka tutkimus- ja kehitysmaailmassa kulloinkin on tärinän todellisista vaikutuksista sekä uutisoimaan uusista menetelmistä ja työkaluista. En edes yritäkään olla täysin objektiivinen, koska haluan tuoda oman mielipiteeni esille. Muistutan myös, että olen Vibsolas Oy:n palveluksessa, joka osaltaan vaikuttaa kirjoittamiseeni.
Kuitenkin tavoitteeni on pyrkiä viestiä eteenpäin tärinän vaikutuksista ja mitä niille voidaan käytännössä tehdä riippumatta siitä ostaako kukaan yritykseni palveluita. Tärinän vaikutuksia helposti aliarvioidaan ja vähätellään, koska niiden todellista arvoa ei tiedetä. Vaikka ymmärränkin, että tärinä on vain yksi useista ongelmista työterveyden kentällä, muistutan että fysikaaliset tekijät, joista tärinä ja melu ovat suurimmat ongelmat, aiheuttavat merkittävän osan kroonisista työterveysongelmista.
Ykä Marjanen
usean vuoden ajan tärinän ihmiseen kohdistuvia vaikutuksia tutkineena ja mittaus- sekä analysointimenetelmiä kehittäneenä huomasin, että suurin ongelma on saada välitettyä tietoa tutkimusmaailmasta käytännön elämään selkeästi. Vaikka tärinän vaikutuksia on tutkittu jo yli 40 vuotta systemaattisesti, ei suurin osa tiedosta ole päätynyt käyttöön. Suurin osa tutkimuksesta on ollut myös hyvin epäkäytännöllistä, joka ei ole johtanut selviin käytännön ohjeisiin, joita konevalmistajat, työnantajat tai työntekijät olisivat voineet käyttää.
Tämän blogin tarkoituksena on tuoda mahdollisimman tiivistetysti kaikki käytännönläheinen tieto tärinän vaikutuksista ja sen vähentämisestä käytännössä. Pyrin sisällyttämään myös sen yleisen mielipiteen, joka tutkimus- ja kehitysmaailmassa kulloinkin on tärinän todellisista vaikutuksista sekä uutisoimaan uusista menetelmistä ja työkaluista. En edes yritäkään olla täysin objektiivinen, koska haluan tuoda oman mielipiteeni esille. Muistutan myös, että olen Vibsolas Oy:n palveluksessa, joka osaltaan vaikuttaa kirjoittamiseeni.
Kuitenkin tavoitteeni on pyrkiä viestiä eteenpäin tärinän vaikutuksista ja mitä niille voidaan käytännössä tehdä riippumatta siitä ostaako kukaan yritykseni palveluita. Tärinän vaikutuksia helposti aliarvioidaan ja vähätellään, koska niiden todellista arvoa ei tiedetä. Vaikka ymmärränkin, että tärinä on vain yksi useista ongelmista työterveyden kentällä, muistutan että fysikaaliset tekijät, joista tärinä ja melu ovat suurimmat ongelmat, aiheuttavat merkittävän osan kroonisista työterveysongelmista.
Ykä Marjanen
Tilaa:
Kommentit (Atom)
